Be Safe, Take a Risk

All my life I´ve been feeling that I am not getting everything out of life because I didn´t have a chance to get myself a university degree. Funny, how you always think that other people are doing easily all kinds of things you yourself are not doing. It is actually ok, if you take the road less travelled as long as you don´t lose sight of your goals. I have been doing everything quite the opposite than most people around me and it has proven to be the very best that could have happened to me. The reason my life has been different, is because you don´t get to choose your life all that often. You just do what you have to do and then try to live the life you want.

The reason for writing about living differently is that I just received a new book by Randy Gages called Risky is the New Safe. His life has been quite incredible and he has made the best of it once he got going. It wasn´t easy breazy all the way for him either but he actually is such a good role model for anyone, who is not sure if they can make it or not. When he writes that playing it safe is the biggest risk, I must agree because the world is changing and will never be the same again. There are new opportunities around if we just want to see them. Some of us see them, others don´t. I am very happy that I was denied the normal route in life and instead had to find my own way because the life I am now leading, is very good in many ways.

For the third time, I am now working with good things and training good people to succeed. It´s not always easy but what is? We get to choose, and that is a lot more than most people can say at this day and age.

My favourite place after a hard day of work

Never, never, never give up!

Never, never, never, never give up! sanoi Winston Churchill aikoinaan ja se onkin paras neuvo. Tänä päivänä elämme sellaisessa maailmassa, että jos "kanava" ei kiinnosta, me vaihdamme sitä salamannopeasti. Se on arkipäivää, että klikkaamme ja klikkaamme kaiken aikaa. Ihan niinkuin se onni löytyisi niiden klikkausten lukumäärän kautta. Monet asiat menevät ohi kun tavoitellaan taas uutta ja taas uutta pysähtymättä miettimään tai oppimaan edellisestä asiasta sen verran, että ymmärtäsimme mistä on yleensä kyse.

Mieleeni jäi eräs lause, jonka luin tässä: Arrogance is Ego + Ignorance. Se mielestäni valitettavasti kuvaa kovin monen asennetta tänä päivänä (siis: ylimielisyys on ego + tietämättömyys). Ihan kuin se olisi elämäntapa, joka yleisesti hyväksytään. Eikä olla valmiita oppimaan uutta, vaikka kaikkihan tietävät, että uuden oppiminen on tärkeää. Ihan kuin se olisi tärkeää niille muille, muttei minulle. Myönnettäköön, että ei se itse kullekaan ole helppoa, mutta ensimmäinen askel on asian huomaaminen ja toteaminen.

Se, että vuosi sitten pysähdyin kuuntelemaan ja oppimaan ja lähdin sitten sen seurauksen ottamaan asioista selvää on taas johdattanut minua todella uskomattomille poluille. Sellaisille poluille, jotka sopivat minulle ja joista nautin. Pääsen jälleen kerran mukaan iloisten ja hyväntahtoisten ihmisten pariin tekemään ja kuulemaan taas uusia mielenkiintoisia asioita. Tämä vanhenemisen hidastaminen solutasolla on mielestäni "mind blowing" juttu. Haaste onkin se, että ihmiset pysähtyvät kuuntelemaan ja uskovat, että se todellakin on mahdollista. Nyt voinkin jo itse näyttää ja kertoa miten olen omakohtaisesti saanut tuloksia. Eihän kukaan usko jos ei näe. Varsinkin kun tarjolla on jos jonkinmoista asiaa, joista ei kukaan ota selvää. Tulokset onneksi puhuvat puolestaan. Ja tietysti se, että nyt jo Suomessakin ovat lehdet, kute Anna numerossa 43 ja 46, lähteneet tekemään juttuja näistä asioista. Hyvä niin, että saadaan oikeaa tietoa, ettei tarvitse olla epätietoinen ja uskalletaan itsekin lähteä mukaan tekemään itselle mukavampaa arkipäivää.

Vasemmalla ennen/oikealla jälkeen (tämä siis ilman veistä!)

Takki pois

On se sitten mikä juttu tahansa, niin säännöt näyttävät olevan samat. Jos ei tee työtä kunnolla, niin mistään ei tule mitään. Viime aikoina on ollut kiireitä niin monella sektorilla, joten kirjoittaminen on jäänyt hieman vähemmälle. Kiireisin työ on ollut lampaiden keritsiminen, jossa tarvitaan paljon käsiä, joten minunkin kädet ovat olleet apuna. Itse en kyllä uskaltaisi moiseen ryhtyä, mutta onneksi ne ovatkin tyttären perheen juttuja ja minä saan vaan yrittää olla olematta tiellä. Tässäkin asiassa on monta vaihetta. Minun kohdalle lankesi villojen levittely pitkin poikin ja heinien nyppiminen, että villat voidaan sitten lähettää jatkokäsittelyyn. Kaikki koirat ovat olleet mukana, vaikka puudelit ymmärtävätkin yhtä paljon kuin minäkin näistä asioista. Lammaskoira Viiru sen sijaan on kartalla ja hyvänä apuna kun lampaita otetaan kiinni parturointia varten. Onneksi minun ei tarvitse olla johtaja näissä asioissa vaan saan nautiskella maalaiselämästä.

Valkoinen on lammas

Näin hienoa villaa tuli

Marlon Brando (Maukka) seuraa silmä tarkkana

BIS

Muutama vuosi sitten minulla oli maailman hienoin koira - kaikin puolin. Se tuli minulle kaksivuotiaana kun sille ei oikein löytynyt paikkaa. Muistan vielä sen ensimmäisen kerran, kun näin sen. Olimme Lauttasaaressa illalla kadulla juttelemassa kun tyttäreni oli ollut ulkoiluttamassa koiria. Sain kuulla, että mukana oli ollut yksi oikein kiva koira, jolla ei mennyt kovin hyvin. Se oli kuulemma tolkuton säheltäjä ja hermostuttava, joten sen kanssa oli paljon vaikeuksia. Jostain syystä tykästyin siihen ja sanoin, että se voisi muuttaa meille - siis heti. Niin siinä sitten kävi, että otin Emilin syliini siltä istumalta ja vein kotiin. Ensimmäisenä iltana se ei nukkunut ollenkaan, vaan seisoi sohvalla katsoen ikkunasta ulos katulampun valossa. Seuraavana aamuna lähdimme sitten lenkille ja teimme näin niin monta kertaa päivässä joka päivä, kunnes se ymmärsi, että täällä ollaan. Sitten tilanteeni muuttui niin, että olin paljon maalla, ja Emil reissasi mukanani aina ja kaikkialla, joten esim. jos maalla olin sisällä ja muut koirat ja perhe olivat alhaalla saunalla, Emil istui ja odotti ulkona saunatiellä niin kauan, että minä tulin mukaan ennen kuin se suostui lähtemään leikkimään muiden kanssa. Sitten vähitellen se rupesi kisaamaan. Ensimmäisen kerran se oli Best in Show Kaivopuistossa vuonna 2003 ja viimeisen kerran se oli samassa paikassa BIS ja BIS-veteraani 8-vuotiaana myös Kaivopuistossa. Siihen väliin mahtui paljon hienoja asioita ja onnellisia hetkiä.
Pian sen jälkeen jouduin luopumaan Emilistä suureksi surukseni mutta onneksi sille jäi paljon jälkeläisiä, joista pidetään hyvää huolta ja jotka vuorostaan kisaavat maailmalla erittäin menestyksekkäästi. Olen ylpeä heistä jokaisesta!

Juuri tänään sain kuulla taas, että Emilin poika, Emil Jr. Tsekeistä oli taas voittanut vaikka mitä:

 JWW10 DKW10 NW11 Int-Nord-Multi Ch. Dream Catcher Starring Moravia "Emil Jr." did it again!!!
He became #1 BEST IN GROUP 3rd time in a row within 2 weeks at 3 following international shows!!!
#1 Best in Group & #2 Best in Show at Komárom Int. (H) 2012-10-20
#1 Best in Group & #1 Best in Show at Komárom Int. (H) 2012-10-21
#1 Best in Group at Prague Int. (CZ) 2012-11-04 — 

Emil Jr. / Dream Catcher Starring Moravia

For my English speaking  friends I will write a bit in English about this.
Some years ago I had the most wonderful dog that ever lived - for me. Emil wasn´t much to look at when he came to me at two years, but after years of good country living, he started his show dog career and became such a good boy in more ways than one. He was very smart. He was a professional. As I wasn´t involved in showing him, he ignored me at the shows. When it was show time, he did his job and never even looked at me until the last round was over. After the last ring, he would jump all over me licking my face as he knew that now we are going home. Unfortunately he only lived to be eight years old but in that time we had a chance to spend very much time together and in addition he became famous. Fortunately he sired many offspring and now so many of his sons, daughters, grandsons and granddaughters are among the very best in the world. This makes me very proud.

The closest to my heart is Emil Jr., in addition to his brother, Julius, who I flew to Prague to bring home too.
Emil Jr. is now winning like his father did and much, much more! It is so good to see how well all these dogs are being kept. I can see people sacrificing a lot to keep their dogs happy, beautiful and comfortable. Such passion and style is wonderful to look at.

Emil / Lifelong Casanova

If you have once owned such a beautiful animal, it will always stay with you. As it seems, it runs in the family, which I must say that I am very happy about. My granddaughter, now 5 years old, grooms her toy dogs with such precision, it is a wonder to me. She has gone through quite a number of "poodles" as their coat doesn´t grow back but by the time she is at Jr. handler age, she will no doubt give it her all. The Show must go on!

Like mum, like daughter...

Take charge of your life!

What I like about the networking business I am in right now is that it is breaking records all round. Good things are happening and people are excited about the future. That is exceptional in this day and age. People have been working hard for years and many have nothing to show for it. That is not the way it should have been. Something went wrong.

Some years back I was talking to an elderly Russian gentleman and he was telling me about his family. How his father had been a very high official and what had happened to his values along the years. By the time this gentleman was a grown up, all the values his father had had, no longer existed. It was an extraordinary story for me at the time but now I am seeing similar things happening in our world at this time. As long as I can remember, I have been told that you should get a good education if you want to have a good life. Yes, this is true on many sectors and without education, there is no hope. The thing is, however, that in a small country, like ours, it seems to me that there are so many over educated people, who actually have spent their lives just studying and not actually taken part in normal life. Therefore the structure of people are beginning to be slightly lopsided. When you want to hire a carpenter, for example, it costs a fortune, because there aren´t too many of them around! So, now all these educated people are paying more than their monthly salary if they want something done because all they know how to do is sit behind a computer. Nobody seemed to realize at the time that such a thing will happen.

I also remember telling my dad when I was 14 that I would like to become a rock star. He thought it was very funny and said to me that it is ok to be a rock star when you are young but what will you do when you are 50!? I didn´t know so I believed him. Now look at Mick Jagger and the rest! This incident taught me never to listen to anyone else, except your own inner voice and act only on what feels right.

I have always been curious about new things. This has been a blessing for me as it has led me from one wonderful thing to another. Now I am on a new road, where we can actually slow down the marks of ageing. We can all take part in helping others to feel better and look better. I truly believe this is a good road to travel so I´m hoping many more will join up with me and be curious. That is the first step. After that it gets easier. Everything starts with the first step in the right direction.

Antioxidanttien skannaus

Tämä oli minulle uutta, että voimme skannata itseltämme antioxidantit kädestä, ilman verikoetta, kahdessa minuutissa, ilman minkäänlaista kipua. Siihen, että yleensä ymmärsin tämän asian, kesti taas melkoisen pitkään, mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Kun ajattelen, miten paljon ihmiset syövät erilaisia lisäravinteita sen takia, että ruoassa ei enää ole niin paljon vitamiinejä ja hivenaineita kuin ennen tehomaanviljelyä, niin en voi kuin ihmetellä, että ollaan tällaisessa tilanteessa. "Viisaat insinöörit" ovat systemaattisesti tuhonneet mm. pellot, ettei niistä juurikaan löydy enää ravinteita ja nyt sitten ihmisten täytyy ostaa näitä puuttuvia aineita henkensä pitimiksi kassikaupalla. Kukahan tässä on oikein viisas?

Enemmän ja enemmän ollaan herätty siihen, että näin ei voi jatkua ja ollaan menossa - ainakin Suomessa - enemmän ja enemmän luomulinjalle. Hyvä niin. Saadaan takaisin maalaisjärkeä asioihin. Olen kovasti yrittänyt opiskella näitä asioita, etten turhaan osta ja käytä tuotteita, joista ei juurikaan ole mitään iloa muille, kuin kauppiaalle. Ennen kuin saadaan taas asiat oikeille raiteille, meidän tulee todellakin käyttää lisäravinteita kun/jos haluamme voida hyvin ja olla terveenä. Itse olen päätynyt käyttämään orgaanisia lisäravinteita, joilla on rahat takaisin takuu. Se on minusta reilu peli. Meni tosin monta vuotta, että vihdoinkin löysin yhtiön, jolla on tiede hallussa ja eettiset arvot kohdallaan. He mm. tekevät oma-aloitteista hyväntekeväisyyttä lapsien hyväksi ruokkien ja kouluttaen heitä pitkäjännitteisesti ja ovat tehneet niin jo monta vuotta. Heillä on mm. tehdas Malawissa, jossa valmistetaan ravinnerikasta ruokaa sen sijaan, että jaettaisi vain tyhjää mahantäytettä. Ihmisten elämänlaatu paranee kun kokonaisia perheitä koulutetaan ottamaan vastuuta itsestään. Asioita on ajateltu hieman enemmän kuin yleensä. Se on hyvä asia ja mielestäni ainoa tapa auttaa.

Halloweenin taikaa

Pienenä tyttönä Kanadassa pukeuduimme kummituksiksi ja pelottaviksi otuksiksi ja lähdimme Halloween-aikaan "trick or treating" ovelta ovelle. Kaikki naapurit olivat varautuneet karkein ja muulla mukavalla mukaan annettavalla lapsille. Muistan miten jännittävää oli kulkea illan tullen pitkin pimeitä pihoja ja soittaa ovikelloja ja aina saaden jotain kivaa - yleensä karkkia. Sinä iltana oli hieman ruuhkaa, kun kaikki kummitukset = lapset olivat liikkeellä yhtä aikaa, joten oli kyllä ihan turvallista, vaikka olimme liikkeellä lapsiporukoissa.

Halloween on mielestäni kiva juhla syksyn pimeyteen ja olenkin aina omassa kodissani koristellut ja "juhlinut" tätä hauskaa juhlaa siitä lähtien. Aikaisemmin, kun Suomessa ei vielä oltu päästy mukaan tähän asiaan, hankin koristeet ja keittokirjat ja muut kurpitsoihin liittyvät asiat ulkomailta. Leivoimme mm. "polvilumpioita" lasten kanssa mustat töttöröhatut päässä, kuin kunnon noita-akoilla kuuluu. Nyt täytyykin mennä torille katsomaan josko siellä olisi kurpitsoita myynnissä, että saisin kaivertaa pari "Jacko-lanternia", eli poistaa kurpitsan sisälmykset ja leikata silmät, nenä ja harvahampainen suu sille. Sellaisia täytyy olla ainakin yksi ovenpielessä kynttilä sisällä valaisemassa haamumaisesti.