Stressautunut menestys vai rauhallinen menestys

Nyt on verkostointi lähtenyt mukavasti vauhtiin ja asiat alkavat loksahdella paikoilleen. Olen saanut tutustua taas uusiin ihmisiin ja kuulla uusia mielenkiintoisia asioita. Siinä samalla olemme miettineet, miten parhaiten tätä elämää olisi hyvä elää. Jokaisellahan on oma käsitys ja elää sen mukaan. Kaikki hyvin, jos on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä. Olen vuosien mittaan lukenut paljon eri "gurujen" kirjoja ja huomaan, että nyt on tapahtunut ja tapahtumassa uusi vaihe kaikissa näissä itseoppimisasioissa ja henkisen kehityksen tiellä. Verkostomarkkinointihan on henkisen kehityksen tie, koska jos et opi palvelemaan muita siten, että he saavat sitä ja sellaisia asioita ja tuotteita, mitä kukin haluaa, et tule koskaan menestymään. Olen hämmästyksekseni myös saanut kuulla, että aika moni opiskelee tai haluaa mentooriksi. Sellaiseksi voi sitten varmaankin opiskella. Eiköjän jokainen meistä ole jonkinlainen mentoori kun/jos haluamme palvella muita. Vai onkohan kyse siitä, että se on nyt trendikästä, kun niin monet käyvät niin monenlaisia kursseja ja koulutuksia?

Joka tapauksessa asioille on monta nimeä. Parhaat menestyjät esimerkiksi verkostomarkkinoinnissa ovat niitä, jotka ovat kärsivällisiä ja oikeasti haluavat auttaa muita menestymään. Tänä päivänä on eri haasteet, kuin mitä oli ennen vanhaan, silloin, kuin ei ollut tietokoneita. Tänä päivänä moni asia on helpompaa, kun on hienot esitteet ja nettisivut ja linkit, josta voi tutustua asioihin. Nyt vaan olen huomannut, että niin moni käyttää aikaansa istumalla tietokoneen ääressä olettaen, että sieltä se raha alkaa virrata. Ei mentooriksi tai menestyjäksi tulla istumalla tietokoneen edessä. Molemmilla tulee olla omakohtaista elämänkokemusta, josta ammentaa erilaisia asioita. Tietysti kokemuksia saa myös keskustelemalla muiden kanssa ja lukemalla joko kirjoista tai netistä. Ilman muuta. Mutta, jos sitä luettua tietoa ei käytä ja aina vaan lukee lisää ja lisää niin saanen kysyä, mihin sitä tietoa oikein tarvitaan? Jos toiminta puuttuu kokonaan? Tai sitten se vain on "kiva tietää", eikä siinä ole mitään väärää. Toinen asia on kuitenkin se, että jos haluaa menestyä, kuten aika moni haluaisi tehdä, niin silloin täytyy laittaa itsensä kokonaan peliin. Ja täytyy keskittyä tekemiseensä. Täytyy olla läsnä. Ja tietää mistä puhuu. Oma esimerkki on yleensä paras keino. Jos sanoo, että en mä tiedä, mutta toi sanoi... niin se ei yleensä johda mihinkään.

Minulla on kova kiire - kuulen kaiken aikaa kaikkialta. Niin monet juoksevat elämänsä läpi sinne tänne pysähtymättä miettimäään mitään sen tarkemmin. Kun tehdään yhtä asiaa, toinen asia jo pukkaa päälle ja pian ollaankin menossa tekemään sitä ja taas uutta asiaa. Pelko on kaiken aikaa, että jos nyt pysähdyn hetkeksikään, niin en saavuta sitä, mitä olen hakemassa elämässäni. Tämä moniajo tuntuu olevan aika tavallista näinä päivinä. Kannattaisi mielestäni pysähtyä miettimään mitä minä olen oikein tekemässä.

Nyt kun kolmatta kertaa olen vakavissani mukana uudessa liiketoiminnassa niin kaikki on toisin. Tällä kerralla työskentelen toisin. Haluan menestyä fiksusti. Siihen kuuluu se, että olen miettinyt mitkä ovat ykkös-prioriteettini. Nämä prioriteetit ovat ihan eri asioita kuin avain-prioriteettini, koska ykkösprioriteetit ovat niitä asioita, josta en tingi. Avain-prioriteetit ovat niitä, jotka aukaisevat oven onneeni ja tuntuu, ettei näiden tekemiseen riitäkään kaikkea sitä aikaa, jonka tarvitsen näiden toteuttamiseen. Sitten tulee ne tavoitteet ja tavoitteiden asettelu.

Ykkös-prioriteettejä

Edellisellä kerralla kun vuosia sitten tein tavoitteeni, tärkein niistä oli viiden vuoden tavoite, joka toteutuikin ja sitä tavoitetta elän edelleen. Silloin tilanne oli toinen. Nyt kyseinen tavoitteeni on jatkoa edelliseen tavoitteeseeni, mutta tällä kertaa haluan lähteä toimimaan siten, että tavoitteeni koostuukin avain-prioriteeteistä. Näin kun toimii, niin silloin seurauksena on on rauha sielussa, tekee sitten mitä tekee. Ei tarvitse juosta kieli vyön alla sinne tänne, vaan voi rauhassa perehtyä jokaiseen uuteen ihmiseen, jonka tapaa. Oletko koskaan jutellut jonkun kanssa, joka puhuu puhelimessa, vaikka teidän on tarkoitus puhua yhdessä? Tätä näkee kaikkialla. Ihmiset istuvat keskenään ja jokainen raplaa puhelintaan tai iPadia tai muuta vempainta. Onko tämä se elämä, mitä ollaan hakemassa? Menestystä haluaville suosittelenkin, että olkaa läsnä siinä asiassa, mitä teette juuri silloin kun olette tekemässä sitä. Kun siirrytte seuraavaan asiaan, olkaa myös silloin läsnä.  Tämä nimittäin pätee aivan kaikkeen. Kun tehdään asiaa, ilman että ollaan läsnä, se huomataan. Samoin, kun tehdään asiaa ja ollaan läsnä. Sekin huomataan. Voimme itse valita, koska olemmehan itse vastuussa elämästämme!

Kiirettä piisaa

Eipä tässä ole ehtinyt kirjoitella kun ympärillä on hullunmylly. Monta viikkoa on mennyt ravatessa lampolan väliä parin kolmen tunnin välein yötä päivää, kun karitsointi alkoi. Tätä menoa jatkuu vielä muutamia viikkoja mutta nyt alkaa jo tottua siihen, ettei juuri ehdi tehdä kaikkea sitä, mitä oli aikonut. Välillä kuitenkin täytyy hoidella ihan muita asioita ja se on hyvä niin. Businekset edistyvät mukavasti, kun on hyvä mieli siitä, että on jakamassa hyvää asiaa niin monelle. Jälleen kerran olen törmännyt "minä haluan"-tuotteisiin. Keho, mieli ja kasvot saavat ihan uutta energiaa, joka näkyy ja tuntuu. Olen usein miettinyt sitä, että Suomessa jäädään paitsioon ihan hyvistä asioista vain siksi, ettei jakseta, haluta, viitsitä tai muuten ei oteta vastuuta itsestä, jotta tietäisimme enemmän ja luulisimme vähemmän. Suomi on mielestäni pieni saari, jossa on oma kieli ja omat tavat. Monet asiat ovat kyllä paremmin kuin monessa muussa maassa mutta monet vastaavasti eivät ole. Elämää on myös muualla. Ihan toisenlaista elämää ja se saattaa joskus olla parempaakin, kuin meillä täällä kotosuomessa. Törmään usein sellaiseen asiaan, että minulle sanotaan kaiken aikaa, että "joo, mä tiedän" vaikka ei itse asiassa tiedetä mitään. Onkohan se vain sitä, että kun elämä on niin hektistä, niin sanotaan näin, ettei vain tarvitse ottaa kantaa taas johonkin uuteen juttuun, josta ei ole tietoinen ja siten ei tarvitse nolata itseään tai onko niin, ettei vain yksinkertaisesti jaksa taas jotain uutta? Siis suojakeino. Ainakin minusta tuntuu kaiken aikaa, etten pysy perässä näiden kaikkien teknisten vempaimien kanssa, joita ilman olen tullut toimeen kaikki vuodet.

Hetivalmiita karitsoita!

Sitten on oikeasti sellaisia asioita, jotka ovat todellakin ihan uutta ja ennennäkemätöntä ja kokematonta. Se vasta onkin haaste, kun yrittää kertoa sellaisesta asiasta. Kun on tuonut värianalyysit maahan vuonna 1985 niin sen jälkeen minkään uuden tuominen ei ole vaikeata! Onneksi on vielä uteliaita ihmisiä, joita oikeasti kiinnostaa oma ja perheensä hyvinvointi, koska näistä asioista minulla on taas ilo kertoa eteenpäin. Taustatukena minulla on samoja ihmisiä, joiden kanssa olen saanut työskennellä yli 20 vuotta! Sitten se, että joutuu/saa matkustaa maailmalla on extra bonus työntekoon.