Markkinoinnissa mukana... ollako vai ei?

Vuosi on vierähtänyt siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne ja paljon onkin tapahtunut sillä välillä. Olen opiskellut monenlaisia asioita liittyen tietysti verkostointiin ja tarjolla on vaikka mitä. Minua on aina kiinnostanut markkinointi ja nyt kun olemme siirtyneet informaatioaikaan, jolloin suuri osa komunikoinnistamme tapahtuu internetin kautta, haasteet ovatkin aivan toisenlaiset, kuin silloin ennen...

En ole löytänyt vastaavaa suomenkielistä materiaalia, jota olen kahlannut läpi viimeaikoina ja saanut paljon hyödyllistä tietoa siitä, miten tuoda julki itseä kiinnostavia asioita siten, että saa ne sellaisten ihmisten tietouteen, joita haluaa palvella? Sosiaalisessa mediassa on niin paljon "meteliä", että kukaan ei oikein ota selvää mikä on mitäkin. Siksi onkin tärkeää, että ei lähde mukaan siihen samaan "huutoon", vaan toimii juuri päinvastoin. Kaikilla kun tuntuu olevan niin valtava kiire, ettei ehdi keskittyä mihinkään. Ei edes tärkeisiin asioihin. Tuntuu siltä, että olemme unohtaneet sen, että meidän geenit ovat edelleen samat kuin 20.000 vuotta sitten. Me emme ole muuttuneet roboteiksi, muuten kuin kenties mieleltämme. Ihmiskehomme on edelleen samanlainen. Siinä se ristiriita piileekin. Pitäisi koko ajan tehdä kaikki asiat nopeammin ja nopeammin. Itse asiassa, aikakin on nopeutunut, vai tuntuuko se vain siltä?

Tänä päivänä 18-30 v. käyttävät keskimäärin 4 tuntia joka ikinen päivä sosiaalisessä mediassa.
Maailmassa on 7.2 miljardia ihmistä ja 2.1 miljardia käyttävät sosiaalista mediaa.
Siinä on hieman miettimistä... 

Kun ja jos olet joskus tehnyt jotain, joka hyödyttäisi muitakin, sinun kannattaa olla mukana elämässä tekemässä sitä asiaa, joka sinusta on mukavaa. Hyvä markkinointihan on sitä, että jaat informaatiota, josta muutkin saavat iloa ja hyötyä. Olen päässyt siihen ikään, että monet ystäväni ja tuttavani keskittyvät eläkkeellä olemiseen, mutta minusta se olisi erittäin huono vaihtoehto minulle. Ei kaikki yli 50 v. halua vain olla ja huokua. Meitä on muitakin, jotka ovat tehneet elämässään asioita ja nauttineet siitä ja sivutuotteena saaneet kaikenlaista mukavaa, kuten toteutuneita unelmia.

Yksi toteutunut unelma

Elämä on mielestäni ollut parhaimmillaan silloin, kun sain tehdä töitä ihmisten kanssa, joilla oli intohimo asioihin. Teimme yhdessä ja menestyimme yhdessä. Olen paljon pohtinut sitä, että niin monen nuoren tavoite on olla tekemättä mitään tai olla lomalla kaikenaikaa. Silloinhan jää kokematta kaikki ne jännittävät asiat ja onnistumiset, mitkä mielestäni kuuluu elämään. Eikä elämä lopu eläkeiän jälkeenkään. Sitä vaan täytyy jatkaa niiden asioiden tekemistä, joista tykkää. Minä tykkään verkostomarkkinoinnista ja siitä, että voin kouluttaa ihmisiä saavuttamaan omia unelmiaan.

Olen tutustunut monenlaisiin yrityksiin. Siksi osaankin nyt miettiä: "mihin verrattuna". Se näyttää olevan tärkeä taito, koska maailma tarjoaa kaikenlaista, johon ei aina voikaan luottaa. Sitähän on liikkeellä ihan kaikessa - ei vain verkostomarkkinoinnissa. Kuitenkin liian monet, jotka ovat joskus kokeilleet verkostointia ja pettyneet, eivät enää uskalla yrittää uudestaan. Se on todella valitettavaa,  koska tänä päivänä työnantajat ovat vähenemään päin. Verkostomarkkinointi on hieno mahdollisuus kunhan vain tietää mihin tarttua, miten toimia ja miten kertoa asioista eteenpäin siten, ettei ole se kamala ihminen, joka ei osaa puhua muusta tai tyrkyttää ihmisille asioita, joita he eivät halua. Kaikkihan tietävät, että se ei ole kivaa. Miksi siis vieläkin niin tapahtuu? Mielestäni siksi, että mukana on paljon ihmisiä, joita ei ole koulutettu palvelemaan tuotteiden kautta. Sitähän kaupanteko on. Tämä on se haaste, johon mielelläni tartun, koska meillä kaikilla on sama mahdollisuus, kunhan maltamme hieman mielemme ja pysähdymme oppmaan ja sitä kautta toimimaan.

Miksi kukaan ottaisi sinulta vastaan mitään?

Tämä on kysymys, johon törmään kaiken aikaa. Ihmettelen, miksi ei? Jokainenhan osaa jotain, johon joku toinen ei ole ehtinyt perehtyä tai ole vielä kuullut tai ei ole saanut riittävästi tietoa, että olisi kiinnostunut.  Mietin, miten itse toimin ja miksi ihmiset yleensä kuuntelevat, kun esittelen asioita. Ensinnäkin, ennen kuin lähden kertomaan omista ideoistani muille, olen tehnyt kaikkeni, että osaan vastata kaikenlaisiin kysymyksiin, joita eteen tulee. Vuosien mittaan kysymyksiä on tullut niin paljon, että huomaan, että samat kysymykset toistuvat aina vain. Aihe on aina erilainen, mutta tilanne on aina sama, eli halutaan varmistaa oma tilanne. Se on ihan selvä. En minäkään etene, ennen kuin olen saanut täyden varmuuden asiasta, josta olen kiinnostunut. Tänä päivänä meillä on aivan uusi tilanne. Nyt kaikki tieto on kaikkien saatavilla ja se tekee asioista kovin mutkikkaan. Mistä sitä voi tavallinen ihminen tietää, mikä on mitäkin? Se on se asian ydin. Tavallisella ihmisellä ei myöskään ole aikaa ottaa kaikista jutuista selvää niin paljon, että oikeasti tietää onko juttu ok vai ei. Siksi tarvitaankin luotettava ihminen, joka on ottanut selvää ja johon voi sitten luottaa. Tästä johtuu, että valmentajia/coacheja on kaikkialla ja heidän palveluita käytetään. Hyvät valmentajat  menestyvät ja huonot katoavat vähin äänin pois. Niinhän se on kaiken kanssa.

Minulla on sellainen käsitys, että jokaisesta voi tulla jonkun toisen valmentaja jossain asiassa. Siihen tarvitaan vain hieman aikaa, että voi perehtyä itse asiaan, jota haluaa olla viemässä eteenpäin. Myös vaivaa on pakko nähdä ja yleensä rahaakin menee jonkin verran, ennen kuin tulee valmista.Sitten se uskallus! Täytyy olla valmis myös epäonnistumaan, koska ei ole sellaisa henkilöä, joka tietäisi aina kaiken. Sisua tarvitaan myös paljon ja luulisi, että Suomessa sitä riittää. Sehän on sisäänrakennettu ominaisuus meillä - tai anakin oli joskus.