Olen paljon miettinyt sitä, miksi ihmiset valitsevat jokapäiväisen puurtamisen, kun tarjolla on muitakin vaihtoehtoja. Ymmärrän kyllä, että meillä täällä Suomessa on kaikilla niin samanlaiset ajatukset kun luemme samoja lehtiä ja katsomme samoja uutisia joka päivä. Tuntuu siltä, kuin erilainen ajattelu on kiellettyä, koska se ei noudata samaa rataa. Sitten kuitenkin, ollaan innostuneita uusista asioista vaikka niiden uusien asioiden tuleekin olla tietynlaisia. Esimerkkinä mielestäni kummallisuudesta on 5-vuotiaan lapsenlapseni kertomus tarhassa sattuneesta tapauksesta. Hän käy ruotsinkielisessä päiväkodissa, kun perhe asuu ruotsinkielisellä seudulla ja vanhempien mielestä on hyvä oppia ruotsinkieli heti lapsena. Tyttö kertoi, että hän ei ole kaveri erään toisen tytön kanssa, koska tämä tyttö oli sanonut, että tyttärentyttäreni on vääränlainen. Se ei onneksi haitannut tätä vaan hän totesi, että puhun kyllä samaa kieltä, mutta olen vääränlainen tämän toisen mielestä. Kyseisen tytön vanhemmat olivat sanoneet, että tyttärentyttäreni on vääränlainen! Minusta tuo on kuin juttu kivikaudelta. Samalla saamme lukea lehdistä, että Suomi on maailman paras maa. Ei taidettu inhimillisyyttä ottaa mukaan siihen mittariin, koska tällaisia juttuja on paljon. Erilaisuuden hyväksyminen on kyllä kovin sitkeässä. Itselleni tuo on kovin vierasta, kun elin lapsuuteni ja nuoruuteni kaikenkielisten ja -rotujen keskellä täydellisessä harmoniassa.

Kun asenne on noin sulkeutunut niin miten ihmeessä voi koskaa keksiä parempaa tapaa vaikka lisäansioiden ansaitsemiseksi? Jos/kun kuulee ja lukee asioita, niin nehän menevät ohi, koska ei koskaan voi tietää "mihin verrattuna". On helpompi sanoa ei ja torjua kuin ottaa oikeasti selvää ja miettiä itse mikä on hyvä ja mikä on huono. Onko niin, että olemme vain laskoja? Onko niin, että meidän ei tarvitse? Onko niin, että joku muu hoitaa asiat puolestamme siten, ettei itse tarvitse ottaa kantaa? Eikä juuri tehdäkään mitään? Ollaan niin totuttu, että "mulle kuuluu"? Harmillista, jos näin on, sillä maailma tarjoaa valtavasti ihania asioita ja kokemuksia ja uusia tuttavuuksia jos vain on avointa mieltä. Ei sitä hölmö tarvitse olla jos on ystävällinen. Meillä jotenkin tuntuu siltä, että ystävällinen = hölmö. Täytyy olla tiukkapipo, että joku ottaisi tosissaan. Merkillistä.

Triumphadoorit  ja auringokukat samaan aikaan!?

Nyt on ollut erikoinen kesä. Liljat, jotka kukkivat viime vuonna heinäkuussa, kukkivat vasta nyt syyskuussa. Kukkapenkkini on todella eriskummallisen näköinen kun siinä kukkii kaikki kukat, joiden olisi pitänyt kukkia kesäkuussa, heinäkuusa ja elokuussa. Nyt syyskuussa ne vasta ovat kukassa! Ja sekin täytyy vain hyväksyä.