Voi kuulostaa kummalliselta, mutta asia on kyllä totta. Jos meinaa menestyä, meillä tulee olla tavoite. Jos ei ole tavoitetta, olemme kuin karannut vene ilman airoja. Joku muu ohjaa matkaamme ja me olemme vain kyydissä. En oikein välitä siitä, että joku muu on ohjaajan paikalla, koska minusta tekeminen on todella kivaa. Se tietysti auttaa mutta jos halu menestyä tavalla tai toisella on päämääränä, vaikka ei aina jaksaisikaan, jokainen voi oppia ja opetella tekemään asioita toisin, kuin on aina ennen tehnyt. Se on se asian ydin. Olen tässä nimittäin viimeaikoina saanut huomata, että maailma on kovin erilainen kuin mitä se oli vuosia sitten. Toimintatavat ovat muuttuneet ja ihmisillä tuntuu olevan kiire, vaikka nyt on vaikka minkälaisia koneita auttamassa jokapäiväisessä elämässä. Muistan kun joskus kauan sitten mietimme sitä, miten elämä helpottuu kun voimme hoitaa erilaisia asioita koneilla, ilman, että lähdemme itse liikkeelle. Kummallista, mutta eihän asiat koskaan mene niin kuin on ajatellut. Minusta monet hienot keksinnöt ja helpotuksen tuojat ovatkin passivoineet ihmisiä. Ihan kuin mitään ei tarvitse tehdä, kun kaikki hoituu ja kuuluu. Väärät asiat varastavat kaiken aikamme.
On kyllä ihanaa katsella matkailumainoksia maailman kolkista mutta minusta on kivempaa mennä itse paikalle. Olen huomannut, että monet muutkin ajatelevat samoin. Reissussa on kiva olla ja mukava on sitten taas palata kotiin. Mieluiten matkustan paikkoihin, jossa tapaan uusia ihmisiä, jotka ovat myös oppimassa uusia asioita. Näin alkuvuodesta onkin hyvä miettiä kaikkea niitä asioita ja matkoja, joita on tarkoitus tehdä vuoden mittaan. Vuosi on lyhyt aika ja jos sitä ei pysähdy suunnittelemaan ja tekemään omaa "reittikarttaa" koko vuodelle, se saattaa pyyhältää ohi sellaisella vauhdilla, että taas vuodenvaihteessa ihmettelee, mitä ihmettä oikein tein koko vuoden saamatta aikaan mitään merkittävää. Yllätykset voivat tietysti olla mukavia aina silloin tällöin mutta minulle tulee mieleen yllätyksistä lapsenlapseni, joka odottaa yllätyksiä, kun lapsena ei vielä pysty päättämään omasta elämästään. Moni aikuinen tuntuu myös odottavan jotain kaiken aikaan eivätkä sen takia pysty tekemänn mitään "juuri nyt". Ihan kuin olisi unohtunut, että elämä on juuri nyt. Tämä ei ole kenraaliharjoitus. Joka päivä on uusi mahdollisuus tehdä toisin jos ei ole ihan tyytyväinen siihen, miten se elämä juuri nyt menee.
Omalta kohdaltani olen huomannut, että elämä menee sykleissä. Välillä kaikki menee niin kuin pitäisi ja sitten mikään ei mene sinnepäinkään. Vaikka kuinka yrittää, niin elämä tulee väliin, eikä pystykään toimimaan siten, kuin oli aikoinut. Eiköhän kaikilla mene näin. En voi uskoa, että on ihmisiä, joilla kaikki menee kaiken aikaan suunnitelmien mukaan. Eihän sellainen voi olla mahdollistakaan. Siksi on mielestäni hyvä aloittaa uuden elämänsä rakentamista pienin askelin. Yksi pieni askel kerrallaan. Niin sitä maratoonillekin lähdetään.
